Kerää kaikki -kampanja ja muita avautumisia

Heippa!

Nyt kirjoittaa Kamuli. Eilen oli rääkkäysvuorossa olkapäät ja ojentajat. Niinhän siinä kävi, että vipunostoihin syvästi kiintyneellä Änkyrällä karkasi jälleen mopo käsistä ja kaksituntisesta treenistä vipunostoja sivulle hinkattiin kevyet puolitoista tuntia. Tai ainakin siltä tuntui. Änkyrä on niin änkyrä, ettei siltä saa käsipainoja pois ennen kuin nostot kilon painoillakin tulevat tuskanhuutojen saattelemana...

Tämän päivän reeninä oli vuorostaan rinta-hauis. Suurin ongelmani ehkä on, että etenkin rintatreenin jälkeen jää nähtäväksi menikö reeni perille ja erityisesti osuiko se oikeaan ositteeseen, vai kipeytyvätkö rinnan sijaan esimerkiksi alaselkä ja pohkeet! Jospa tuonne pään ja lihasten välille vielä kehittyisi ajan myötä jonkinlainen yhteys. Voisi nimittäin helpottaa reenaamista, kun ei tarvitsisi vain toivoa, että reeni tehoaa, vaan sen tietäisi jo tehdessä, että nyt ottaa kohdelihas osumaa. Hyvin jaksoi tehdä tämänpäiväisen reenin ja olisiko vajaa kolme tuntia taas hääritty salilla. Hauis tosin jäi vähän vähemmälle huomiolle, kun aika loppui vaihteeksi kesken. Hämmentävää kuinka Kamulin ja Änkyrän reeneihin ei meinaa riittää kolmekaan tuntia vaikka harjoituksen optimaalinen kesto on noin tunti. Toki mitä kauemmin salilla viihtyy niin sitä todennäköisemmin useampi salikolli tulee meidät huomanneeksi, ja ainakin lihasmassasta päätellen me käymmekin salilla vain näyttäytymässä!
       
Ja lihasmassa kun tuli puheeksi, niin avaudunpa itsekin tuosta In Body -mittauksesta. Tulokset eivät mieltä lämmittäneet, vaikka toki olivatkin parempia, kuin mihin olin varautunut. Eniten tyytyväisyyttä herätti keskivartalon lihasmassa: enemmän lihasta kuin Änkyrällä! Se oli saavutus sinänsä, kun Änkyrän lihasmassa oli taas jaloissa ja käsissä vähän suurempi ja rasvaprosentti hieman pienempi. Mutta sanotaanko näin, että kyllähän se massiivinen lihasmassa meikäläisen sikspäkissä jo näkyy! Yhtenä päivänä huomasin vatsaa jännittäessä ylimpien vatsalihasten kohdalla epäilyttävästi lähinnä tyrää muistuttavan muhkuran. Yksi vatsalihashan se siellä pilkisti - ja kyllä, todellakin vain yksi. Ilmeisesti ylimmistä vatsalihaksista vain toinen oli päättänyt kasvaa. Nyt minulla on sitten vatsalihaksista ilmeisesti jonkin sortin kerää kaikki kuusi -kampanja meneillään, kun jokaisen palikan joutuu hankkimaan erikseen. Mutta hyvä alkuhan se jo on, kun löytyy yksi kuudesta, tai yksi kahdeksasta - käsitykseni mukaan tuossa vatsan jaokkeisuudessa on yksilöllisiä eroja. Ja toki yksi on parempi, kuin ei mitään ja ehkä ne loputkin joskus vielä löytyvät ahkeran vatsatreenin ja rasvamassan sulattelun myötä.

Nyt kuitenkin lienee sopiva hetki lopettaa ja keskittyä vaihteeksi myös kouluhommiin - ja ehkä sivusilmällä katsoa samalla Ruudusta Juttaa ja puolen vuoden superdieettejä. Tänään pitääkin sitten syödä erityisen hyvin ja päästä ajoissa nukkumaan, että huomenna jaksaa reippaasti kyykkäillä ja vääntää etureisipainotteisen jalkapäivän. Luvassa siis hikeä, tuskaa, itkua ja hampaiden kiristystä. Tuskin maltan odottaa!

                                                                  T.Kamuli