Viime aikojen suuret tragediat eli first world problems

Heipparallaa taas hiljaiselon jälkeen!


Nöyrimmät anteeksipyynnöt bloggaustauon johdosta. Satun vain olemaan niin tärkeä ja kiireinen ihminen, että aikaa ei ole ollut päivittää tänne uusimpia kuulumisia ja peppukuvia. Ymmärrettävästi kyberavaruus on kärsinyt tästä syystä kovan kolauksen, mutta älkää huoliko, Kamuli is back!

Sitten asiaan, alkaen dieetistä. Sanotaanko näin, että metsään on menty - suoranaisesti rymistelty päin mäntyä. Olen elänyt siinä uskossa, että syödyt kalorini ovat samalla tasolla kulutettujen kanssa, tilanne on +-O ja kaikki hyvin. Kolme päivää sitten ostin keittiövaa'an ja karu totuus paljastui. Arvioin silmämääräisesti miltä näyttää 50 grammaa riisiä. Helppo nakki, eikö totta? Ilmeisesti ei kuitenkaan ainakaan minulle, kokeneelle kuilottajalle ja nälkäkurjelle. Kun vaa'an lukeman piti olla 50 kieppeillä se näyttikin 23:a. Itse asiassa, en edes uskonut sitä aluksi todeksi ja täytyi aivan tarkistaa, että olikohan vaaka sittenkin asetettu paunoihin tai unsseihin. Ei ollut. Tästä fiaskosta voi vetää vain yhden johtopäätöksen: arvointikykyni on heikko ja niinpä koko ajan, kun olen luullut syöväni vähintäänkin semmoiset pari tuhatta kilokaloria, määrä onkin ollut lähempänä 1500:aa. Niinpä siis kalorien pudottaminen vielä nykytasolta on kaikin puolin järjetöntä. Nähtäväksi jää miten dieetti lähtee tämän jälkeen etenemään, täytynee pyytää apua joltakulta viisaammalta.

Sitten tragediaan numero kaksi. Tuo yhdeksi vatsalihakseksi tituleerattu muhkura saattaa ehkä olla kuin ollakin palleatyrä. Kuulemma pitäisi käydä esittelemässä sitä lääkärille mutta en tiedä olenko vielä valmis hyväksymään, ettei minulla ole ikinä ollut siellä mitään lihaksen tapaistakaan, vaan joku sisäelin on vain alkanut törröttää ulkona kylkiluiden välistä. Ehkä lähempänä kesää voisi olla sen aika, silloin (sikäli kun läskiä saadaan sulateltua) voi olla toivoa, että näkyisi jo jonkinlaisia merkkejä vatsalihaksista. Silloin voisin ilomielin todeta tyrän tyräksi ja lihakset lihaksiksi.

Sitten pikainen sananen polvitilanteesta. Sattuu ja paljon. 12 tunnin istuminen päivässä ilmeisesti  vetää lihaskalvot sellaiseen jumiin, että ne kiristävät polvia ja aiheuttavat niihin kipua, mikä haittaa hirveästi normaalia elämää. Kaikista pahinta kuitenkin on, että se haittaa reeniä. Täytyy katsoa josko kävisin jossain vaiheessa fysiatrin vastaanotolla aukomassa jumit niin, että toimintakyky palautuisi taas normaaliksi. 

Kulunut viikko on ollut Änkyrän ja Kamulin yhteisten reenisessioiden kannalta turmiollinen. Minä olen aina koulussa, kun Änkyrä on vapaalla jalalla ja valmiina reenaamaan. Niinpä onkin käynyt niin hullusti, että olemme reenailleet erikseen - minä iltamyöhään ja Änkyrä päiväsaikaan niin kuin normaalit ihmiset. Tänään oli ensimmäinen kerta koskaan, kun tein olkapääreenin yksin. Täytyy sanoa, että homma luonnistui yllättävän hyvin! Eikä mennyt puoltatoista tuntia vipunostoihin, toisin kuin silloin, kun reenataan yhdessä erään nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa... Ojentajat jätin suosiolla pois päivän ohjelmasta, koska lauantaina on hauis-ojentajapäivä ja iloinen jälleennäkeminen rakkaan Änkyrän kanssa. 

Sitten vielä pikainen sanallinen katsaus mainoskuvaan (jonka Änkyrä voi ehtiessään ja tahtoessaan postata tänne). Aivan kauhea. Hirveä. Järkyttävä. Kalju albiino Kamuli ja pulska versio tosielämän Änkyrästä. "Tule sinäkin kuntoon!" Ainakin minun ihonsävystäni päätellen kutsu koski sairaalakuntoon tulemista. Hip hurraa, ei voi muuta sanoa kuin kiitos ja anteeksi meidän ihanalle salillemme, toivottavasti maineesi ei meidän takiamme kärsi!

Mutta ei tästä tämän enempää, minä menen nyt nukkumaan. Änkyrältä seuraa seuraava tilannekatsaus ja minä päivitän blogia jälleen heti, kun minulle ajallisesti tarjoutuu siihen tilaisuus. Palataan asiaan!

                                                                                   T. Kamuli

Habahaba tsut tsut, a nam nam nam? Hauis hukassa.

Halipatsuippa! Nyt on tämmönen superbloggari olo niin ajattelin nakata vielä tämmöstä lievähkösti kuvapainotteista settiä tulemaan! Elikkä tosissaan tänään reenattiin hauista ja toiveissahan olisi, että me se sieltä vielä joskus löydettäisiin. Pääpainohan meillä oli taas näissä selfieissä kuten kuvista varmasti huomaa, mutta kyllähän sekin hauista kasvattanee kun tarpeeksi räpsii. 

Kamuli kysyi tänään salilla niin ihanasti että "onko mun hauis nyt ihan pumpissa?". Minä siihen että kyllä, kaikki mitä sulla vaan on on nyt aivan pumpissa. Kummallakaan meillähän ei mainittavasti tuota hauberia ole vielä kehittynyt siis.

Alkuun väännettiin Scott-penkillä hauiskääntöjä taljassa.

Kuten Kamulin ilmeestä näkee niin teki tiukkaa ja oli tuskaa.

Sitten vähän tuettua hauiskääntöä käsipainoilla. Kuva lavastettu, ei sillä oikeasti sattunut tuo, öö höm, nelonenko sillä on jopa sattunut kouraan.

Supernaisellisena hän siinä vähän pumppailee.. Ja on hieno juurikasvu.

"Ota kuva mun hauiksesta, ota kuva mun hauiksesta!" Sori tässä iPhonessa ei tää laajakulma riitä et en oo varma mahtuuko se sun jättimäinen hauberi kuvaan. Huomaa kuitenkin kovin ylpeä ilme.

Siinä sitä roikuttiin. En tiiä muistelenko ihan väärin että isot pojat on tätä jokus prayeriksi haukkunu? Saatan muistaa väärin.

"Jumppaaminen on mukavaa!"

 Ja vielä pari kuvaa tästä meidän ihan huipusta hauberilaitteesta, tämä on kyllä huippu keksintö!

Luoja auta!

Alan kyllä näiden kuvien jälkeen vähän kyseenalaistaan tätä meidän treenitehoa kun ei meikäläiselläkään vissiin ilme edes värähdä..

Mehän pyritään tekemään 10-12 toistoa per sarja, sarjoja yks lämppä ja kolme kovaa (tai sitten ei yhtään kovaa kun näitä kuvia katsoo..).

Ja tämä hauispäivä vedettiin seuraavasti:
Hauiskääntö taljassa scott-penkillä, tuettu hauiskääntö käsipainoilla, hauiskääntö penkissä seisten, hauiskone.
Lisäksi tehtiin vatsat roomalaisessa penkissä sekä taljassa.

Ja ei vedetä aina pelkästään hauispäivää, vaan yleensä siinä on rinta tai selkä samassa. Nyt ollaan tässä vähän lomalla vaan otettu extraspesiaalipäiviä ja vedetty joka pirun lihas pakettiin. Voisin ehkä joku kerta vähän avata tätä meidän paskaa treeniohjelmaa (mitä me ei koskaan noudateta) tänne ja ruokajuttuja (muutaki ku karkkia) ja ja ehkä jonkinlaiset kirjoittaja esittelytkin. Kunhan kerkeän.

-Änkyrä

Kaks kuuluisaa läskiä, persegalleria ja helvetin hyvä dieetti.

Noniin, jätäppä Kamuli hetkeksi kaksin blogin kanssa ja sehän on tehnyt tästä jo jonkin sortin persegallerian. Tuo belfiehän on tosiaan se meidän ensisijainen perseliike.

Tässä vaiheessa voisin vähän avautua siitä kun havahduttiin tuossa siihen, että on kolme kuukautta aikalailla aikaa luopua tästä läskipeitosta ja kaivaa ne vaivalla hankitut lihakset (luut, siellon perkele pelkät luut) esiin. On muuten sujunut hyvin! Viikkohan tässä on jopa kuilotettu ja huomasin jo tuossa tiistaina että pureskeltava magnesium on muuten JUMALATTOMAN HYVÄÄ! Ja se purkki piti piilottaa itseltä. Myös olen alkanut hieman kyseenalaistamaan tätä mun valintaa käyttää toffeen tuoksuista shampoota ja hoitoainetta, sillä olen suhteellisen varma siitä, että minut löytää joku päivä vatsahuuhtelusta koska "maistoin vain vähän".

Tänään sain ennen treenejä myös Kamulilta viestin:
" Mulla on syviä henkisiä ongelmia. Hyperventiloin ja syön suklaata H&M:n pukuhuoneessa, että tämmöstä tänään."

Koska tiiättehän te, dieetti. Viesti aiheutti huutonaurukohtauksen, mutta osui tavallaan omaan nilkkaan kun itse vetäsin sitten päivällä varmaan kilon rahkaa. Enkä nyt puhu mistään pro-ääs rahkasta, vaan ihan semmosesta kunnon läskeilyrahkasta jota ei voi edes rahkaksi sanoa kuin parhaalla tahdolla. Että kertakaikkiaan summa summarum tämä meidän kesädieetti etenee helvetin hyvin ja ollaan luultavasti kesällä lihavampia kuin nyt.

Tässäpä muutama kuva meidän pre-mallikeikka persetreenistä, kiitos ja anteeksi.

-Änkyrä

Auts, räps ja pyllistys - alkuviikon tilannekatsaus

Elämme hiihtoloman aikaa mutta innokkaille reenaajillehan se tarkoittaa vain yhtä asiaa: tavallista enemmän reeniä! Viikko on alkanut sanalla sanoen tuskallisissa merkeissä. Jumissa ovat olkapäät, reidet ja pakarat ja olo on kokonaisuudessaan kuin kokovartalokipsissä. Portaissa kävely on ylivoimainen haaste ja auta armias, jos satut laskeutumaan kyykkyyn: takaisin ylös ei ole enää paluuta. Kaikesta kivusta, tuskasta, kolotuksesta ja särystä huolimatta oli ihanaa palata rilluttelureissulta Saksasta takaisin kunnollisen ruoan ja reenin pariin ja oli Änkyrääkin ihan kiva nähdä taas. Tunne taisi olla molemminpuoleinen - ainakin sunnuntain jalkareenistä päätellen. Silmissä sumeni ja taisinpa käväistä pikaisesti jo hämärän rajamaillakin. Mutta sellaista se on, kun on tällaiseen itsensä piinaukseen ryhtynyt.

Tämän päivän ohjelmistossa oli takareisi-pakaratreeni, belfieitä ja pienimuotoinen mallikeikka. Änkyrä ähisten ja puuskuttaen väänsi vatsoja reenin loppumetreillä, kun meitä yllättäen tultiin pyytämään Figure Fitclubin kaverikampanjan mainoskuvaan. Enkä lainkaan ihmettele! Mehän olemme Änkyrän kanssa varsinkin reenin jälkeisessä hehkussa todellista malliainesta. Kuka voisikaan vastustaa meikäläisen reenissä räjähtänyttä hiuspehkoa ja Änkyrän kolmen minuutin pre-workout pikameikkiä? Saattaa olla, että tuo potretti antaa meidän ihanasta salista hieman väärän kuvan: "Reenatkaa meillä niin tekin voitte näyttää variksenpelättimeltä, kasvattaa itsellenne tyrän tai vaihtoehtoisesti henkiset lihakset." Jossain hulluuden puuskassa tuli kuitenkin suostuttua ja nyt toivotaan vain, että Photoshop tekee tehtävänsä. Täytynee sitten jakaa lopullisesta tuotoksesta kuva täälläkin jahka se valmistuu ja on jossain esillä.

Ja lopuksi niistä belfieistä... Noh, miksipä minä niistä mitään selittäisin, kun kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Herkimmät lukijat, suosittelen teitä sulkemaan silmänne, kääntämään katseenne ruudun yläkulmaan ja painamaan punaista rastia.) Siispä, olkaa hyvät, tässä teille perseitä!

                                                                            Terkuin,

                                                                            Kamuli

Hemaisevien hempukoiden konttaus-ja kuolematreeni.

Noniin tässä otettiin kattokaas tämmönen pikkunen blogitauko ku kävi tuo kahden postauksen (yhden per naama) kirjoittaminen ilmeisesti vähän turhan raskaaksi. Pyydämme kovasti anteeksi tätä vääryyttä meidän ainoalta lukijalta (Maria nää ainakin lupasit alkaa lukemaan tätä...) ja pyrimme jatkossa hieman aktiivisempaan bloggailuun! 

Tänään oli vuorossa semmoinen etureiden tappotreeni että huh ja hui. Otettiin alkuun vähän hackia ja sitten prässin kautta kyykkäämään. Loppuun vielä reiden ojennusta ja askelkyykkyä superina niin johan alkoi kävelykyky kadota. 

Itsehän tein myös sellaisen aika coolin tempun että vedin kesken askelkyykyn kontalleen lattialle kun jalat ei enään kantaneet. Kovasti koetin siinä sitten esittää että se konttaaminen kuuluu mun askelkyykkytreenikuvioon ja oli aivan tarkoituksella tehty. "Mikäs tässä kontatessa, hyvin ottaa reisiin nääs tämä tämmönen.."

Kamulihan on tässä ovelasti pari viikkoa vältellyt meikäläistä erinäisten tekosyiden (Saksan reissu) varjolla ja tänään kun vihdoin sain sen kiinni salilla niin kostin sille sitten kyllä kaiken kokemani vääryyden ja laitoin sen vähän itkemään.

Ilmeisesti Kamulilla iski hieman väsy kesken kyykkäämisen kun päätti tuossa tuommoiset pikku välitorkut ottaa. 

Viihdyttiin taas salilla tapamme mukaan useampi tunti jotta kaikki ihanat urokset eli massiiviset lihaskimput meidät huomaisi, mutta ei ehkä tehty mitään kamalan mahtavaa vaikutusta niihin ottaen huomioon että Kamuli makasi ketarat ojossa lattialla ja meikäläinen askelkonttasi pitkin alakertaa. 

Noh mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, minä alan nyt syömään karkkia jotta hauis kasvaa!

Ainiin ja päivän paras lohdutus: "No mutta pullottaahan noilla bodareillakin maha kun niillä on niin isot vatsalihakset.." 

Yeah right, siksi JUST mullon tämä kauhia pömppis!!

T. Änkyrä