Heipparallaa taas hiljaiselon jälkeen!
Nöyrimmät anteeksipyynnöt bloggaustauon johdosta. Satun vain olemaan niin tärkeä ja kiireinen ihminen, että aikaa ei ole ollut päivittää tänne uusimpia kuulumisia ja peppukuvia. Ymmärrettävästi kyberavaruus on kärsinyt tästä syystä kovan kolauksen, mutta älkää huoliko, Kamuli is back!
Sitten asiaan, alkaen dieetistä. Sanotaanko näin, että metsään on menty - suoranaisesti rymistelty päin mäntyä. Olen elänyt siinä uskossa, että syödyt kalorini ovat samalla tasolla kulutettujen kanssa, tilanne on +-O ja kaikki hyvin. Kolme päivää sitten ostin keittiövaa'an ja karu totuus paljastui. Arvioin silmämääräisesti miltä näyttää 50 grammaa riisiä. Helppo nakki, eikö totta? Ilmeisesti ei kuitenkaan ainakaan minulle, kokeneelle kuilottajalle ja nälkäkurjelle. Kun vaa'an lukeman piti olla 50 kieppeillä se näyttikin 23:a. Itse asiassa, en edes uskonut sitä aluksi todeksi ja täytyi aivan tarkistaa, että olikohan vaaka sittenkin asetettu paunoihin tai unsseihin. Ei ollut. Tästä fiaskosta voi vetää vain yhden johtopäätöksen: arvointikykyni on heikko ja niinpä koko ajan, kun olen luullut syöväni vähintäänkin semmoiset pari tuhatta kilokaloria, määrä onkin ollut lähempänä 1500:aa. Niinpä siis kalorien pudottaminen vielä nykytasolta on kaikin puolin järjetöntä. Nähtäväksi jää miten dieetti lähtee tämän jälkeen etenemään, täytynee pyytää apua joltakulta viisaammalta.
Sitten tragediaan numero kaksi. Tuo yhdeksi vatsalihakseksi tituleerattu muhkura saattaa ehkä olla kuin ollakin palleatyrä. Kuulemma pitäisi käydä esittelemässä sitä lääkärille mutta en tiedä olenko vielä valmis hyväksymään, ettei minulla ole ikinä ollut siellä mitään lihaksen tapaistakaan, vaan joku sisäelin on vain alkanut törröttää ulkona kylkiluiden välistä. Ehkä lähempänä kesää voisi olla sen aika, silloin (sikäli kun läskiä saadaan sulateltua) voi olla toivoa, että näkyisi jo jonkinlaisia merkkejä vatsalihaksista. Silloin voisin ilomielin todeta tyrän tyräksi ja lihakset lihaksiksi.
Sitten pikainen sananen polvitilanteesta. Sattuu ja paljon. 12 tunnin istuminen päivässä ilmeisesti vetää lihaskalvot sellaiseen jumiin, että ne kiristävät polvia ja aiheuttavat niihin kipua, mikä haittaa hirveästi normaalia elämää. Kaikista pahinta kuitenkin on, että se haittaa reeniä. Täytyy katsoa josko kävisin jossain vaiheessa fysiatrin vastaanotolla aukomassa jumit niin, että toimintakyky palautuisi taas normaaliksi.
Kulunut viikko on ollut Änkyrän ja Kamulin yhteisten reenisessioiden kannalta turmiollinen. Minä olen aina koulussa, kun Änkyrä on vapaalla jalalla ja valmiina reenaamaan. Niinpä onkin käynyt niin hullusti, että olemme reenailleet erikseen - minä iltamyöhään ja Änkyrä päiväsaikaan niin kuin normaalit ihmiset. Tänään oli ensimmäinen kerta koskaan, kun tein olkapääreenin yksin. Täytyy sanoa, että homma luonnistui yllättävän hyvin! Eikä mennyt puoltatoista tuntia vipunostoihin, toisin kuin silloin, kun reenataan yhdessä erään nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa... Ojentajat jätin suosiolla pois päivän ohjelmasta, koska lauantaina on hauis-ojentajapäivä ja iloinen jälleennäkeminen rakkaan Änkyrän kanssa.
Sitten vielä pikainen sanallinen katsaus mainoskuvaan (jonka Änkyrä voi ehtiessään ja tahtoessaan postata tänne). Aivan kauhea. Hirveä. Järkyttävä. Kalju albiino Kamuli ja pulska versio tosielämän Änkyrästä. "Tule sinäkin kuntoon!" Ainakin minun ihonsävystäni päätellen kutsu koski sairaalakuntoon tulemista. Hip hurraa, ei voi muuta sanoa kuin kiitos ja anteeksi meidän ihanalle salillemme, toivottavasti maineesi ei meidän takiamme kärsi!
Mutta ei tästä tämän enempää, minä menen nyt nukkumaan. Änkyrältä seuraa seuraava tilannekatsaus ja minä päivitän blogia jälleen heti, kun minulle ajallisesti tarjoutuu siihen tilaisuus. Palataan asiaan!
T. Kamuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti